Arvokas elämä ja kuolema?
Presidentinvaalien yhdeksi yllättäväksi teemaksi nousi presidenttiehdokkaiden kannanotot heikoimmista huolehtimisesta ja ihmisarvon kunnioittamisesta. Tätä samaa asiaa tuntuvat ihmiset korostavan myös sosiaalisessa mediassa.
Valitettavasti näyttää siltä, että suuri osa meistä odottaa, että tuon huolehtimisen hoitaisi yhteiskunta tai joku muu kuin minä itse. Mitä olet esimerkiksi itse tehnyt syrjäytymisen ehkäisemiseksi tai heikoimmista huolehtimiseksi?
Samoihin aikoihin Helsingin Sanomissa arvioitiin Iiro Viinasen ja Esko Seppäsen julkaisemaa kirjaa, jonka pääviestiksi nostettiin kirjoittajien kokemukset sairaudesta ja vaatimus päättäjille säätää lakiin oikeus arvokkaaseen kuolemaan.
Molemmat pitkäaikaiset poliitikot ovat soveltaneet arvomaailmaansa päätöksenteossa vuosikymmenien ajan. Nytkö vasta totuus heidän ajattelustaan paljastui? Minulle heidän ajattelunsa näissä teemoissa välittyi siten, että arvokas on vain sellainen ihminen, joka kykenee suorittamaan ja toimimaan itsenäisesti ja minua todella kylmäsi tuo ajattelutapa.
Näitä "suorittavia" ja urallaan menestyneitä yksilöitä leimaa täydellisen oman elämän hallinnan illuusio. Elämää pitää pystyä hallitsemaan viimeiseen asti niin, että hallitsee myös kuolemansa. Lopulta kuolema on viimeinen suoritus, josta saadaan vielä vähän lisää arvokkuutta.
Vaikka Viinanen ja Seppänen toki puhuvat vain itsestään, ajattelusta välittyy, miten heidän mielestään säälittäviä ja kauhistuttavia ovat ne, jotka alistuvat liikuntakyvyttöminä toisten käänneltäviksi. Viinanen jopa huudahtaa: "Ei käy!" Tämä ajattelu paljastaa ehkä laajemminkin yhteiskunnassamme vallitsevan todellisen arvomaailman. Ei siis ihme, ettei Suomessa vaikeimmin vammaisten aseman parantamiseksi ole juuri saatu mitään todellista parannusta aikaiseksi.
Mikä vaikutus tällä merkittävinä pidettyjen poliitikkojen viestillä on vaikeasti sairaille ja vammaisille? " Et ole minkään arvoinen, kun et ole tuottava. Olet säälittävä, kun alistut hoidettavaksi.
" Kärjistetysti voisikin kysyä, tässäkö on syy, että kunnalliset palvelut on ajettu alas? Ei tarvitse olla kunnan hoidokkina, kun hoitopaikkoja ei ole. Sitten annetaan viesti, että arvokas kuolema on se, että heität napin huuleen, kun joudut toisten armoille.
Minulle arvokas on sellainen kuolema, jossa terveet hoitavat sairasta hänen viimeiseen henkäisyynsä asti. Häntä hoidetaan kunnioittavasti, kipuja lievittäen, eikä hänen tarvitse kokea olevansa holhokki tai vaivoiksi.
Sain todistaa tällaista tilannetta läheisen menehtyessä vuoden vaihtuessa. Läheiseni oli ihminen, joka ajatteli aina ensin muita, oli aina valmis auttamaan ja ilahduttamaan muita omasta sairaudestaan huolimatta, tunsi empatiaa ja lähestyi rohkeasti elämän vaikeissakin tilanteissa. Miten lohdullista oli nähdä, että hänen omien voimiensa hiipuessa ja sairauden ottaessa ylivallan, hänen oma perheensä pysyi hänen rinnallaan hoitaen häntä loppuun saakka.
Voisiko kuolema olla enää arvokkaampi? Ehdotonta toisen ihmisen elämän ja lopulta hänen kuolemansa kunnioittamista.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Aivan. Vaikka eutanasia ja itsemurha voivat sopia joillekin, pääsäännön pitää edelleen olla ihmisten keskenäinen huolenpito, sekä antavana että saavana osapuolena. Elämä on arvokasta myös silloin, kun ihminen on vanha ja raihnainen. Yhteiskunnan suhtautumisen tulee olla samalla tasolla.
Kiitos Tiina rohkeasta kannanotosta vaikeavammaisten ihmisten elämänoikeuden puolesta.
Vaikeavammaisen ihmisen syntymisen oikeus on toisten käsissä. Elämän jatkuminen ja hoidon saanti voi loppua elvytyskieltopäätökseen.
Vaikeavammaisen ihmisen oikeus elämän perusasioihin ja asumiseen on aina toisten ihmisten päätösten ja hoitavien käsien varassa. Independent living voi olla hyvinkin kaukana.
Kehitysvammaisen ihmisen elämämisen arkea rajoittavat erilaiset pakkotoimenpiteet, suojatoimenpiteet ja itsemäärämisoikeudenrajoitukset.
STM asettama itsemääräämisoikeustyöryhmä on esitellyt luonnoksen HE vanhusten (muistisairaiden) ja vammaisten itsemäärämisoikeuden rajoitustoimenpiteistä.
Rajoitustoimenpiteiden perusteluksi esitetään potilaan tai sosiaalihuollon asiakkaan käyttäytymisen aiheuttamaa uhkaa omaa tai toisen terveyyttä ja turvallisuutta TAI MUUTA ETUA kohtaan.
Nykyisen kehitysvammalain § 42 pakkokeinojen käyttö on sallittua jos näiden turvallisuuskysymysten lisäksi kehitysvammahuollon toteuttaminen niin vaatii.
Lainlaatijat ovat edelleen jättämässä porssanreikiä eli avoimia valtakirjoja pakon käytölle.
Ihmetyttää myös esitys itsemääräämisoikeuden rajoitusten käytön sallimisesta yksityisissä vanhusten ja vamamisten palvelukodeissa.
Mielenterveyslaissa ja lastensuojelulaissa asiakkaan yhteydenpidon rajoituksista on valitusoikeus hallinto-oikeuteen ja sen jälkeen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Vanhusten ja vammaisten kohdalla yhteydenpidon rajoitusta ei edess määritellä rajoitukseksi, jolloin sitä pidetään normaalina toimintatapana.
Mielenterveyslaissa pakkokeinojejn käytöstä pitää ilmoittaa Valviralle, vanhusten ja vamamisten kohdalla esityksessä näkyy riittävän tilasto THL
Vammais- ja omaisjärjestöjä ei näytä kiinnostavan näin vakava puuttuminen heikoimmassa asemassa olevien ihmsiten itsemääräämisoikeuteen. Hampaattomat isot vammais- ja omaisjärjestöt keskittyvät mieluummin bisneksen tekoon kuin jäsenistönsä ihmisoikeuksien puolustamiseen. Kritiikki voisi jopa suututtaa päättäjät, jolloin rahahanat voisivat tyrehtyä
Kiitos vain hyvästä artikkelista. Aihe kävi ajankohtaiseksikin, kun läheiseni läheiseni lähti vajaa tunti tuon edellisen viestini jälkeen, yllättäen vaikka varauduttukin oli jo pitkään. Rauhaisaa iltaa t. ex omaishoitaja.

Kommentoi 6 kommenttia